Kun lukee ohjeita millaisen ensimmäisen oman hevosen kannattaisi olla, saa aikamoisen listan.
Älä osta nuorta, 8-15 on helpoin ensimmäiseksi hevoseksi.
Älä osta oria, tamma tai mieluiten ruuna on helpoin käsitellä.
Älä osta ekaa vastaan tulevaa. Käy katsomassa ja kokeilemassa montaa vaihtoehtoa sillä ensimmäinen ei useimmiten ole se paras.
Älä
osta hevosta kokeilematta. Anna omistajan näyttää ensin hevonen ja käy
itse sen jälkeen selässä, mieluiten enemmen kuin kerran.
Käy katsomassa ehdokasta usein. Näe se eri tilanteissa jotta sen luonne tulee näkyviin.
... Ei ihan vai ruksittaa näitä kun Aavetta hankittiin. Tai voi jos ottaa nuo kaikki älä-tee-näin kohdat!
Aaveen hankinta lähti siitä että selattiin myytävien hevosten ja erityisesti suomenhevosten ilmoituksia. Tiesin heti että se on suokki mikä itselle tulee, en vain ole pv ihminen. Jotenkin en koskaan ole saanut samaa tunnetta minkään muun hevosen selässä kuin suokkien ja olen ratsastanut monta erilaista hevosta 13 vuoden aikana. Olin miettinyt nuorta hevosta, ehkä 3-5 vuotiasta jolla voisi alkaa heti kevyesti ratsastamaan ja saisi kuitenkin itse tehdä. Mutta sopivaa ei tullut kohdalle. Tai tuli toki mutta hintalappu ei osunut omiin suunnitelmiin.
Olen aina haaveillut mustasta hevosesta. Muistan kun lapsenakin piirsin unelmahevosen kuvia päiväkirjoihin ja se oli aina musta hevonen valkoisella päämerkillä. Ja sellaisia suokkeja ei vain ihan valtavasti ole tarjolla. Voikko olisi ollut myös toinen vaihtoehto mutta rautias/punarautias oli ehdoton ei.
Kuulostaa ehkä pinnalliselta, hankkia hevonen värin perusteella. Mutta jos olin ostamassa oman ensimmäisen hevosen jonka kanssa viettäisin seuraavat 20-30 vuotta, olen sitä mieltä että olen vapaa valitsemaan sen värisen hevosen mikä miellyttää omaa silmää. Hyvä suku ei ollut itselleni se tärkein, kun en kuitenkaan ollut etsimässä sitä ultimate-kisahevosta. Hyvä suku olisi plussaa mutta ei se vaatimus.
Alkoi siis näyttää pahalta kun sopivan oloista ei vain löytynyt. Sitten tuli Aave vastaan. Töppöjalkainen, mustanvoikko orivarsa. Sen lisäksi että se oli aivan valtavan suloinen ja täydellisen värinen, se oli myös suhteellisen hyväsukuinen. Videoissa se liikkui ryhdikkäästi ja oli kaikin tavoin juuri sitä mitä etsin. Mutta ilmoitus oli tehty jo toukokuussa ja minä luin sitä syyskuussa. Olin varma jo pelkästään kommenttien perusteella että varsa oli myyty. Laitoin myyjälle viestiä ja yllätyin kun vastaus tuli nopeasti: Varsa edelleen myynnissä, ei edes kiinnostuneita ehdokkaita ole käynyt.
Siinä vaiheessa alkoi kädet vähän täristä. Alettiin sopia aikaa koska vois varsulia tulla kattoon. Lokakuun lopulle sitten saatiin sopiva päivä aikaseksi ja 22.10. 3 tunnin ajomatkan jälkeen oltiin kohteessa.
